Tilkkupäiväpeitto

Kaveri sai myöhään illalla idean tilkkupäiväpeitosta, johon käytettäisiin kolme vanhaa päiväpeittoa, jota yhtä ei yksistään voinut enää käyttää, kun oli pesukoneella värjätessä saanut oudon epätasaisen lookin. Tietenkin suostuin taas tähän haasteeseen, vaikken muista koskaan ommelleeni mitään tilkkutäkkiä. How hard can it be?

Haasteita päiväpeittoon toi hyvin erilaiset materiaalit, paksu kolmen kerroksen tikattu peitto, liukas ja ohut sametti sekä jäykempi materiaali, josta kuitenkin piti ensin purkaa liikoja vanukerroksia ja yhdistäviä tikkauksia pois. Keksin myös ruutujen kooksi sellaisen, että noin 250x250 cm kokoiseen parisängyn peittävään peittoon ruutuja tulisi tasan 100, mikä tarkoitti 81 millintarkkaa neljän ruudun kulmausta. Paloja tuli hyvä pino yhdistettäväksi sekä lopuksi ompelin ylijääneestä sametista nauhan peiton reunoja kiertämään ja yhdistin vanhasta päiväpeitosta hyötykäytetyn alakankaan vanuvuorineen ruutuihin kiinni. Ompelurupeamassa naureskelin itselleni, että olin osuvasti ostanut teemaan sopivaa violettia ja ruudullista luumu-rusinasoppaa puuron kaveriksi. Lopputuloksena päiväpeitosta tuli kivannäköinen shakkiruudukko.  Täydellisen siisti ulkonäkö ei ole, kun kankaat olivat valmiiksi hieman kissojen raapimia sekä kissojen karvoissa, mutta tälle ei kissataloudessa mitään voi. Kaveri oli positiivesti yllättynyt miten kiva päiväpeitosta lopulta tuli eikä hetken mielijohteena tullut idea ollutkaan fiasko.

Mitä on tapahtunut 2018 vuonna

Blogi on jäänyt muun elämän varjoon ja hiljaisuudessaan unohtunut täysin. Edellisin päivitys on viime vuodelta, voihan. Mitä ompelupuoleen tulee, olen osa-aikatöissä ihanalla ompelimolla valmistamassa trikoovaatteita naisille. Siellä on niin mukava työilmapiiri ja on ihanaa päästä aina leikkaamaan ja ompelemaan, kehittää itseään ja kehittää nopeutta työssä. Kodin puolella on ompelu tainnut olla muutamat legginsit ja tuubihuivi lapselle koko vuonna, eli todella vähän.

Leivonta ei myöskään ole ollut suuremmin harrastuksissa. Puhelimen syövereistä kaivelin viimeisimmät leivonnaiset ja herkkukuvat, näköjään olen tehnyt vaniljakiisseliä ja raparperi-omena-sitruunamehukiisseliä, kotitekoista pizzaa itse tehdyllä pohjalla tietenkin, kaverin kanssa tehtiin nutella-uunipäärynöitä sekä päärynä-kaurapaistosta. Omena-kaurapaistosta itsetehdyllä vaniljakastikkeella on myös herkuteltu pariinkin kertaan, vispipuuroa itsepoimituista mustikoista tehty, unelmakääretorttua leivoin todella pitkästä aikaa ja jopa mieheni piti siitä, vaikkei muuten leivonnaisista juuri välitä. Kääretorttua olisi tarkoitus tehdä pian uudestaan.

Kisällinäytön valmistuminen

Muiden juhlien lomassa valmistuin myös tässä kuussa ompelijakisälliksi! Mahtavaa, onneksi olkoon itselleni. 1 ½ vuoden koulutuksen jälkeen oli ompelualan ammattitutkinto käsissäni perustutkinnon jatkeeksi. Rakastan ompelua ja käsillä tekemistä, kun saan luoda jotain alusta alkaen itse, jotain käsin kosketeltavaa, on se sitten kaunis kakku, josta jää hyvä mieli ja maku suuhun tai alusta asti itse ommeltu vaate käyttöön. Vaatteiden valmistusta jatkan tästäkin eteenpäin ja toivottavasti saan siitä pian itselleni myös oikean työn. Viimeisinä töinä koulussa ompelin itselleni ruutumekon hauskalla kurkistusaukolla sekä näyttötyönä villakangasjakun asiakkaalle. Näyttötyön teossa oli iso osa myös kirjallista dokumentointia, kaavoitusta, poikkileikkauskuvia, sovituksia ja muita työvaiheita, joita ulkopuolinen ei huomaa, mutta joissa oli iso työ ja joista olen kertonut joulukuun näytön teossa tarkemmin. Tässä kohtaa riittää, että asiakkaani oli tyytyväinen vaatteeseen ja läpi meni ilman korjattavaa!

Ja taas oli hyvä syy leipoa kakku, pieni helppo Daim-juustokakku.

Kesäkuun leipomiset

Taas tuli aika kesän alun juhliin rakkaalle leipomisen merkeissä. Herkkuja on syöty taas vuoden edestä ja tässä leipomisistani jotain ylös sen verran mitä enää muistaa.

Täytekakkuun tumma sokerikakkupohja Kinuskikissan ohjeen mukaan.

5 munaa
sokeria
½ dl kaakaojauhetta
70 % vehnäjauhoja
30 % perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täytteeksi kakkuun tuli kermavaahtoa, tuorejuustoa, maitorahkaa, pakastemansikoita soseutettuna, sokeria ja vaniljakreemijauhetta. Näitä kakkuja tein kaksi samantyylistä eri juhliin. Ensimmäisen kanssa harjoittelin ensi kertaa sokerikreemillä koristelua.

Täytetyn, vaniljamaidolla kostutetun ja yön yli jääkaapissa muhineen kakun päälle tuli sokerikreemikuorrutus, jonka tein Kinuskikissan ohjeella:

125 g huoneenlämpöistä voita
4 dl tomusokeria
1 rkl vettä
elintarvikeväriä

ja päällimmäiseksi kakkuun valkosuklaakuorrute

½ dl kuohukermaa
100 g valkosuklaata
elintarvikeväriä

Ensimmäisen kakun kanssa oli paljon ongelmia saada sokerikreemiä levitettyä, se oli aivan liian jäykkää ja kakku hajosi alta eikä pintaa saanut tasoitettua millään. Koristelin kakun kermavaahdolla, karkeilla, sydänströsseleillä ja vaahtokarkeilla ja sain pahimmat kolot piiloon. Valkosuklaakuorrute onnistui hyvin ja kakku sopi juhlien teemaan. Toisesta samantyyppisestä kakusta tulikin nätimpi kun vaihdoin sokerikreemikuorrutteen Pirkan ohjeeseen, jossa voin tilalla oli leivontamargariinia ja vähemmän tomusokeria. Ohjetta en tietenkään löydä enää mistään, mutta levittäminen oli helpompaa ja värjäsin kuorrutteen herkullisen vihreäksi.

Juhliin leivoin myös itse taas riisipiirakoita (täältä löytyy eniten käyttämäni ohje) sekä Kinuskikissan ohjeita käyttäen unelmapikkuleipiä ja pulled pork-voileipäkakun. Voileipäkakussa oli tummaa saaristolaisleipää, vaaleaa sekajyväpaahtoleipää, yrttituorejuustoa, pulled porkia omenakastikkeella, suolakurkkua, punasipulia, paprikaa, kirsikkatomaatteja ja ruohosipulia ainakin, päälle kinkku- ja härkäleikkelesiivuja. Keksien ohje on tässä:

100 g voita

3 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 dl öljyä

4 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää sekoitetut kuivat aineet ja öljyä vähissä erissä vuorotellen joukkoon, muotoile taikinasta pötkö ja leikkaa se yhtä suuriin osiin ja muotoile leivinpaperille pellille keksejä. Paista 150 asteessa noin 20 minuuttia. Ohjeen mukaan tulee noin 30-40 keksiä, puolikkaalla ohjeella tein myös 25 pienempää keksiä.

Kun herkut oli tehty, oli aika nauttia juhlista!

Tämän vuoden kuulumisia

Taas on aikaa vierähtänyt reilusti eikä mitään tullut julkaistua, pahoittelen. Leipomiset ovat olleet vähillä ja koulussa tohinaa. Viime päivityksen jälkeen oli ensimmäinen näyttötyö, jossa valmistin asiakkaalle pitkän trikoomekon. Kaikki asiakastyön suunnittelu, kaavoitus, asiakkaan vartalo-, tyyli- ja värianalyysit dokumentoitiin. Kankaan leikkauksesta otetaan leikkuusuunnitelma-kuvat, vaatteesta tehdään yleensä sovitusversio tai pari, joita sovitellaan ja muutellaan tarvittaessa ennen lopullisen materiaalin leikkausta ja kaikki ajankäyttö kirjataan ylös. Vaatteen valmistuksessa kaikissa esivalmisteluissa - mallikuvineen, tasokuvineen ja poikkileikkauskuvineen (eli piirrokset ompelurakenteista, miten mikäkin tulee ommella) kuluu enemmän aikaa kuin itse vaatteen ompelussa. Tämä kuitenkin yleensä palkitsee lopussa, vaate istuu hyvin, kaavat ovat valmiina käyttöön tulevaisuudessa uudelleenkin ja vaatteen ompelu on mutkatonta, kun työjärjestykset ja ompelutavat ovat etukäteen suunniteltu. Näyttötyö meni onnistuneesti läpi. Kaikilla muilla luokkalaisilla ei mennyt.

Itselle on vapaa-ajalla tullut tehtyä musta-puna-puuvillakankainen täyskellohame sekä lisää sivusaumattomia trikoita omien mittojen mukaan.

Seuraavana isompana työnä oli tehdä itselle villakangasjakku. Opettaja toivoi kaikkien valmistavan jakun materiaalista, jossa olisi edes vähän villaa tai 100% villaa, huivikaulus tai herrainkaulus, taskut, olkatoppaukset ja napitus edessä. Luonnonmateriaalista valmistetut kankaat ovat hintavia ja kaikkineensa tukikankaiden ja vuorikankaan kanssa jakku maksaisi helposti satasen tai yli. Jotkut luokkalaiset valmistivat pitkän villakangastakin ulkokäyttöön ja päällikangasta jo tarvitsi ostaa yli kolme metriä. Minä päätin mennä taas pienemmällä budjetilla ja lähdin katselemaan materiaaleja Tampereen Nextiilistä, joka kierrättää ja uudelleen käyttää vaatteita sekä kankaita. Sieltä on tullut paljon hyviä ja erittäin edullisia löytöjä tehtyä. Oikeastaan menin sinne asenteella, että nyt ostan jotain mitä löytyy ja teen siitä sisäkäyttöön sopivan jakun, piste.

Onneksi löysinkin tarpeeksi ison palan villakangasta miehustaa eli päällistä varten sekä todella riittoisan palan punaista vuorikangasta. Myös napit valitsin sieltä sekä neljää muutakin kangasta, muutaman vetoketjun ja kuminauhoja. Kaikki ostokset maksoivat yhteensä noin 9 euroa. Mahtavaa.

Aloin suunnittelemaan, kaavoittamaan ja kuosittelemaan (eli piirtämään peruskaavoistani mallin mukaiset kaavat) jakkuani ja pian pääsin jo ompelemaan. Taas työvaiheet dokumentoitiin ja kaikki ajankäyttö kirjattiin ylös, ilman kahvitaukoja ja ehkä hieman ylimääräistä aikaa vähentäen. Todellisuudessa kun yhden vaatteen tekemiseen meinaa kulua naurettavan kauan aikaa, sitä voi koulutöihin hieman kaunistella. Kaavojen asettelusta niin villakankaalla, vuorikankaalla kuin tukikankaallakin otettiin kuvat ja ommeltiin etukäteen kirjattujen suunnitelmien mukaan. Tässä työssä myös laskimme materiaalikulujen ja ajankäytön kanssa kuinka paljon jakusta tulisi veloittaa asiakkaalta, jos olisimme oikeasti yrittäjiä. Summa oli hervoton.

Jakusta ommeltiin valkoisesta lakanakankaasta sovitusproto, jossa nähdään suunnitellun jakun koko- eli kuinka väljä jakku on, kuinka pitkä, minkä kokoinen kaulus on ja istuuko leikkaussaumat kauniisti. Muutokset voidaan piirtää suoraan kankaalle tussilla ja kirjata ylös kaavoihin. Myös hiha sovitetaan. Protoon voidaan myös piirtää taskun paikka, mikä miellyttää silmää ja on järkevällä paikalla käyttöä ajatellen. Tässä jakussa taskusta tuli koristetasku, koska taskupussille ei lyhyessä jakussa jäänyt juurikaan tilaa. Proton jälkeen ommellaan kasaan itse jakku ja sovitetaan sekin ennenkuin napit+napinlävet, olkatoppaukset ja lopulliset silitykset saa tehdä. Hiha istutetaan jakkuun eli se neulataan sovituksessa paikoilleen siten, että se näyttää kauniilta edestä, sivusta sekä takaapäin katsottaessa ja vasta sen jälkeen hihan saa ommella kiinni miehustaan.

Jakku valmistui viikon etukäteen, mitä sovittu palautuspäivä oli. Tässä vaiheessa osa luokkalaisista ei ollut vielä edes leikannut kangastaan eikä ommellut mitään. Jakku valmistui melko nopeasti, koska olin suunitellut hyvin yksinkertaisen mallin ilman takahalkiota, hihansuun napituksia tai erikoisempia rakenteita. Valmistin eteen liivintaskut ja herrainkauluksen. Vaatturinnapinlävet ompelin käsin. Viininpunainen vuori sopii mainiosti harmaassa villakankaassa olleisiin punaisiin raitoihin. Villakankaasssa on hento kalanruotokuviointi, jota ei kaukaa asti näe, mutta mikä toi haasteita kankaan leikkauksessa ja ompelemisessa. Ensimmäinen villakangasjakkuni on nyt tässä.

Syksy meni ja talvi on täällä!

Kesän jälkeen oli ompelupuolella vuorossa joustavasta materiaalista valmistettava vaate asiakkaalle. Tein mustasta collegesta paidan, jota piristin valkoisilla pitseillä ja pitsisellä vetoketjulla. Paidasta tuli hyvä ja lisää kokemusta taas itselleni.

Syksyn aikana on tullut tehtyä paljon muitakin ompelutöitä, joista on pitänyt tänne kirjoitella. Olen tehnyt vaatteiden lisäksi patalappuja, patakintaan, verhot, pöytäliinoja, kännykkäpussukoita ja rahin päällisen. Lisää trikoohousuja, pöllötrikoosta ja ihanasta neulekuvioidusta lapselle. Löysin myös elämäni ensimmäisen lapselle tekemäni hupparin kymmenen vuoden takaa. En muista minkä kokoiselle huppari on tarkoitettu, mutta hihojen pituuden mukaan alle 100 cm kokoiselle. Tein myös Frozen-kuosisen mekon reilua kokoa ja nyt on koulussa menossa näyttötyö, missä teen trikoomekon asiakkaalle.

Leipumuksia on tullut tehtyä todella vähän. Perusleipää, taas itse tehtyjä riisipiirakoita ja suklaa-banaanikääretorttu syysloman aikoihin. Myös juuresta tehtyä, 5 päivää muhinutta ruisleipää kokeilin ja teen kyllä uudestaankin. Tänään oli ensimmäisen kerran tälle talvelle valkoinen maa aamulla ja tämän lumikeijun myötä uusiin leivonta- ja ompeluhaasteisiin!